Harry Potter - ensimmäinen "kunnon" kirjani

Kuten varmasti moni muukin, fanitan Potter-kirjoja. Fanittamiseeni löytyy useita syitä, mutta kenties ratkaisevin on se, että joskus neljän tai viiden vanhana isoveljeni yritti opettaa minua lukemaan Harry Potter ja Viisasten kivi- kirjan avulla. Opinkin "lukemaan" eli toisin sanoen opettelin pari ekaa sivua ulkoa veljen lukiessa niitä minulle yhä uudestaan ja uudestaan.
Tietysti myös taiat ja lohikäärmeet, mahtava linna, puolijättiläiset, paha velho Voldemort ja muut vastaavat fantasia-asiat ovat omiaan herättämään mielenkiintoa. Erillaiset henkilöt ja monenlaiset mielenkiintoiset yksityiskohdat kantoivat lukuintoa ja kirjoihin suuntautuvaa kiinnostusta koko sarjan läpi.
Muistan selvästi kuinka kävelin parhaan kaverini kanssa koulun pihalla ja me tuskailimme kun kuudes Potter-kirja ilmestyisi vasta viikon päästä.

Lempihahmoni koko kirjasarjan halki on ollut Hermione Granger ja Ronald Weasly. Harry Potterista en ole koskaan niinkään pitänyt, vaikka ihan ok hahmona olen häntä aina pitänyt. Muita lempihahmojani ovat mm. Sirius Musta, Dobby, Luna, Ginny Weasly, Fred, George, Tonks ja Severus Kalkaros.
Kenties osa hahmomieltymyksistä juontaa myös hyvistä näyttelijöistä. Gary Oldman on kuin luotu Siriuksen näyttelijäks, samoin kuin Alan Rickman Severuksen. Emma Watson on mielestäni ihan hyvä näyttelijä, vaikkei yhtä hyvä kuin Rupert Grint tai Tom Felton.

Lempikirjojani sarjasta ovat Feeniksin kilta, Puoliverinen Prinssi ja Kuoleman varjelukset.Vähiten pidän Salaisuuksien kammiosta. Syytä en tiedä, jotenkin vain kirja ei kolahda niin hyvin kuin muut. Viisasten kivestäkään en pidä niin paljon, mutta pari kohtaa kohoavat koko sarjan suosikkikohdiksi, kuten se kun Hagrid vie Harryn ensimmäistä kertaa Viistokujalle. Kolmannessa kirjassa pidän myös Viistokuja kohdasta kun Harry saa kierrellä siellä pari viikkoa ja näkee mm. Tulisalaman. Neljännessä Joulutanssiaiset ja hautausmaa kohdat ovat parhaita, viidennessä V.I.P: t, Dumbledoren ja Voldemortin taistelu sekä Pimennon jälki-istunnot. Kuutonen on koko krijaltaan hyvä, samoin seiska.

Luen juuri parhaillaan koko sarjaa taas uudestaan läpi. Tällä kertaa kuitenkin englannin kielisenä. Antaa mukavaa lisämakua kun saa lukea kirjat alkuperäisellä kielellä. Kirjoista tulee jotenkin elävämpiä tällä tavalla.
Muut kirjat olen jo lukenut, seiskan (Harry Potter and the deathly Hallows) aloitin tänään. Olen ehtinyt Billin ja Fleurin häihin asti.
Seiska kirja on kenties jännittävin siinä mielessä ainakin, että nyt Harry, Ron ja Hermione seikkailevat linnan ulkopuolella. Toki he viitosessakin menivät ministeriöön ja kuutosessa Harry meni luolalle Dumbledoren kanssa, mutta nyt melkein koko kirja käsittelee koulun ulkopuolista maailmaa. Lopputaistelu Tylypahkassa kuitenkin sitoo kirjan mukavan tiukasti kiinni edeltäviin kirjoihin mikä on minusta hienoa.
Ja tietysti lopussa "19 vuotta myöhemmin" on hauska saada pientä osviittaa, mitä hahmoille kuuluu. Toki vähän harmittaa kun sen selvempää selontekoa ei heidän elämästää kirjoihin tullut, mutta netistä löytyy haastattelu jossa Rowling kertoo missä ammateissa hahmot ovat ja kenen kanssa sivuhenkilöistä tärkeimmät menivät naimisiin jne.