something what you can think if you want

Viimeaikaiset tapahtumat on pistänyt mut miettimään kuka mä oikeesti oon ja mitkä asiat on oikeasti niitä mun juttuja. Kysymys tuntuu yllättävän vaikealta kun siihen syventyy. Jos koulussa on joku kyselylomake jossa kysytään sama kysymys, siihen on helppo sen kummemmin miettimättä laittaa: "Tykkään tanssia ja lukea. Urheilu on hauskaa ja nautin luonnosta, aurinkoisista aamuista ja lämmöstä sekä läheisyydestä." Opettaja ja minä tyytyväisiä, mutta vastaus ei enää äkkiä tunnukaan riittävältä.
Tykkään tanssista, se on totta. Se on ihanaa ja vapauttavaa, esiintyminen ja kilpailu ovat harrastuksen kohokohtia. Tanssittuani 11 vuotta, voin tosiaan sanoa sitä "omaksi jutukseni". Samoin yleisesti urheilu tuntuu sopivan itselleni. On lajeja joista en pidä, ja on lajeija joita en ole ikinä edes kokeillut. Silti pidän urheilusta ja samoin uuden kokemisesta. Uusissa lajeissa on oma oppimisen ja ymmärtämisen haaste. Luonto, aurinko ja läheisyys ovat toki tärkeitä asioita, varmasti monella ihmisellä. Mutta voiko asioita pitää ominaan, sen perusteella mikä tuntuu sopivan itselleen? Vai pitääkö käsitteelle määritellä vielä korkeammat tavoitteet? Täytyykö asian luoda vahvoja tunteita, jotta sitä voi pitää sinä "omana juttunaan". Riittääkö se, että nautin siitä että saan lukea aamulla puoli tuntia ennen kuin aloitan aamuhommani?
Taidan käsitellä ikuisuuskysymystä, mutta on hauska pohtia asioita, syventyä niihin ja huomata, että ajatukset kulkevat mitä oudoimpia reittejä eikä usein lopussa tiedä mistä lähti liikkeelle ja mitä reittiä lopulta päätyi tulokseensa. Itse pohdin syvällisempiä asioita usein yksin kävellessä, musiikin soidessa nappikuulokeista valmiiksi järjestetyltä soittolistalta.