Jotenki tulee pakosti vähä kurja olo, kun selailee toisten face statuksia, lukee kommenteja ja kuuntelee toisten elämää. Niitten muitten elämä tuntuu olevan muuttunu paljonki viime tammikuusta, mut kun mietin omaa elämääni ja selaan viime vuoteen, niin en huomaa juur minkään laista eroa. Samanlaista kaikki. Viikonloput usein yksin himas tai sitte kaverilla yökylässä, arki menee kouluhommissa ja harkoissa ja kavereitten kanssa, luen yhä paljon, en todellakaan dokaa ja lähe ryyppää joka perjantai, en koe sydänsuruja, en oo seurustellu sitte viime kevään, en oo tehny mitää merkittävää.... Jotenki tuntuu että oma elämä on yhtä tyhjän kanssa, ainaski verrattuna muitten elämään.
Mut yks asia saa mut aina iloseks, oon sitte surulline, tylsistyny tai jotai vastaavaa. Meinaan mun top 3 ystävät, ei kaverit vaan ystävät. Ne piristää, niille saa puhuttuu kaikesta ja ne on aina lähellä ku tarvitaan. <3
Ei kai aina ja jokasen elämäs tarvii olla himmeetä draamaa ja tragediaa. En tykkää sekoilla alkoholin kaa, en tykkää hilluu joka ilta myöhään ulkona, en tykkää liikkua isossa porukassa. Mut rakastan olla parhaitten kavereitteni kanssa. ::)
(tähän sopis nyt liuta kuvia musta ja parhaista ystävistäni, mut oon väärällä koneella, eikä kuvia siis tuu. Mut rakastan ystäviäni <3)
mäki sua :---------) ♥ ja ne on vaan kasa paskapäitä, älä muista välitä!
VastaaPoista<3<3 Niihä ne tuppaa olemaan. Te ootte mulle tärkeitä! :)
VastaaPoista